914 Alustamuutokset kaudelle 2006

Vaihdelaatikko suurinpiirtein paikoillensa aseteltuna. Työturvallisuutta uhmaten jatkoin moottoripukin runkoa, jotta sain laatikon oikeaan korkeuteen.

















Kuva toiselta puolelta. Vaihdelaatikko piti asetella paikoilleen, jotta tukivarret pystyi mitoittamaan mahdollisimman pitkiksi niin, että vaihteensiirto, startti sekä kytkin mahtuvat toimimaan.

Homma alkoi 18.12.2005

Laakeripesiä varten täytyi tehdä pöytään kiinnikkeet.
Alkuperäisistä takatukivarsista irroitetut laakeripesät pulttasin kiinnikkeisiin. Takapäässä on säilytetty alkuperäinen raideleveys. Laakeripesät on pultattu ajokorkeuteen 245-50-16 renkaalle. Kuvassa näkyvällä luotinarulla määriteltiin pöytään laakeripesien välinen keskilinja.

















Pitkät tangot on laitettu laakeripesien paikalle, jotta pystyin mittaamaan kulkusuunnan. Kumpikin on millin tarkkuudella 110cm matkalta tangon päästä mitattuna.



















Auto jonka "kehitystä" koitan tässä dokumentoida on 1972 vuoden vw-porsche 914. Auto on alunperin 1.7 neloskoneella varustettu "hinnat alkaen" -malli. Tällä hetkellä se on varustettu 1988 carrera 3.2 911 6-koneella. Kone on muuten vakio, mutta sytytyksen ja polttoaineen ohjaus on hoidettu Hestecin boksilla. Koneen kannet on myös käyty läpi ja pakosarja on omaa tuotantoa. Kannet on kaivettu sillä ajatuksella, että koneessa olisi hieman enemmän puristuksia ja rajummat nokat. Toistaiseksi rahat on saatu aina menemään välttämättömämpiin asioihin kuin lisätehon hankintaan, joten nokkien ja mäntien hankinta saa odottaa. Vaihdelaatikko on vakio 901 välitettynä ja varustettuna Quaifen lukolla. Laitan lisätietoa autosta erilliseen päivitykseen jos kiinnostusta tuntuu olevan enemmänkin.

Kaikenlainen palaute, kommentointi sekä kehitysideat ovat erittäin tervetulleita.

Kilpurini on kärsinyt aina takapään pito-ongelmista mutkissa. Syy tähän on takapään huono geometria ratakäytössä. Auton madalluksen seurauksena takapään tukivarsien kulma muuttuu niin, että tukivarren kiinnityspisteet ovat pyörän keskiön alapuolella. Samoin takatukivarsien noustessa myös haritus lisääntyi.
Alunperin oli tarkoitus nostaa alkuperäisten takatukivarsien kiinnikkeitä ylemmäs runkoon. Tukivarsien nostaminen rungossa ylöspäin olisi ollut työmäärältään erittäin iso urakka. Saavutettu hyötykin olisi ollut iso kompromissi verrattuna esim. päällekkäisiin tukivarsiin, joissa muutokset jouston aikana on suhteellisen helppo laskea. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin siihen, että on helpompi tehdä kokonaan uudet päällekkäiset kolmiotuet. Näin oli helpompi laskea miten kulmat muuttuivat ja saada siten optimoitua takapään toimintaa.